Nykyaikainen kulttuuri vähentää tunnetta todellisesta olemassaolostamme, laimentaa persoonallisuuttamme. Suurkaupunkien vilinässä yhtyvät ahdistavat aistivaikutelmat groteskiksi sävelmäksi, hirviömäiseksi kehtolauluksi ihmisten tuudittamiseksi uneen. Yksilöstä tulee olemukseton atomi kuohuvassa ihmisvirrassa.
- Hans Ruin peilaa isänsä tuntoja 1900-luvun alun Helsingistä
Kuulostaa tutulta. Mutta maailma on muuttunut, ja jotta Hansin kuvaus saataisiin päivitettyä nykyaikaan, vaadittaisiin sen tueksi laivalastillinen superlatiivista kaatopaikkajätettä.
Tai no, humalaisen esiintyjän mietteet kelpaa;
Maahisia, pedofiilejä, murjaaneja, huoria, luurankoja, mielenosoituksia, irstailua, kannibalismia, uhrimenoja, nekrofiliaa, sadismia, raakaa paskaa, höyryävää kusta, sisäelimiä, mielisairauksia, puhuvia lintuja, määkiviä kettuja, Schrödingerin kissoja, Pavlovin koiria, Ahdin silliä, Turun sinappia, Suomen neitoja, itkeviä julkkiksia, haisevia pulsuja, venäläisiä ranskalaisia, ranskalaisia muslimeja--- vai miten se menikään
....Se tulvii yli viemäreistä, ryöppyää alas ränneistä, kaivautuu ylös hautuumailta, valuu jätteenä tv-vastaanottimista, penetroi jokaisen ruumiinaukkosi, yrittää tavoittaa sielusi, mutta me viisaammat ehdimme paeta ja sulkea haavoittuvaisimman osamme siltä. Älä katso sitä silmiin, älä paljasta sille sielusi ydintä. Älä vastaanota sitä.
Isän mielenrauha näytti järkkymättömältä. Muutaman kerran se kuitenkin saattoi häiriintyä. Erityisesti näin tapahtui silloin kun hän törmäsi mahtipontisuuteen, ennen muuta opilliseen mahtipontisuuteen, siihen että joku oppinut ensin tekee alastaan varustuksen ja sitten työntää päänsä esiin linnasta ja vaatii arvonsa tunnustamista muurien toisellakin puolella.
.
.
Hansin tekstejä lukiessa nykymaailma todellakin tuntuu groteskilta mielisairaalalta. Mikään ei ole pyhää, viattomuus on kuollut. Helpottaakseen oloaan, uhri voi paeta todellisuutta eri keinoin, näin hän hengähtää tuokion tajuntansa salaisen palatsin salaisessa kammiossa jonne hän on koonnut artifakteja, välähdyksiä, rippeitä inhimillisyydestä ja muiston jostakin paremmasta. Jostakin jota ei kukaan henkilö maan päällä, koskaan saisi unohtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti