perjantai 27. marraskuuta 2015

Viestejä Rintamalta #2




Taisin joskus mainita perversiostani lohareihin, eli haulikon patruunoihin joihin on tungettu jotain eksoottista metallia, oli se sitten magnesium/zirkonium/fosforisirpaletta, ei oikeastaan edes kiinnosta tekninen puoli. 1700 °C asteinen, lohikäärmemäinen tulimyrsky ei sinänsä ole tappavimmasta päästä mutta se on mainio pelote öisissä katutaisteluissa. Muhamettilaisen iholla ja vaatteissa se palaa jonkin aikaa..

Nälkä kasvoi, ja tämän viikon ajan olen kokeillut lisää haulikon vaihtoehtopatruunoita joita pioneeriryhmämme sun muiden kanssa rakentelimme. Näppäriä kavereita. Luettelen tässä pari mainittavan arvoista.



Napalmi - Täytetty valkofosforilla. Loharin ohella erittäin vittumainen ja polttava

Teräspallit - 2 teräskuulaa, liitetty yhteen vaijeripätkällä. Melko satunnainen lentorata, vaijeri leikkaa mitä tahansa.. Pelottava. Tappava, jos vain saatana osut johonkin. Ainahan toki väkijoukkoon osuu, eikö?

Ketju - Viitisentoista senttinen ohut teräsketju, melko sama kuin edellinen

Lapsi - Ammus joka osuessaan hajoaa ja vapauttaa laajenevaa geeliä, eli, ampumahaava kehossa laajenee moninkertaiseksi, kivuliaasti repien ja työntäen kudosta ympärillään

Palosireeni - Vähän kuin pilli patruunan sisällä, painon kera. Järjettömän kovaääninen. Ei tappava. Täysi vitsi

Kranu - Täyteinen, jossa räjähtävä kärki

Nuha - Erästä voimakkaasti hengitystiehyeitä ärsyttävää kaasua, vapautuu osuessaan

Chili - Täytetty syövyttävällä hapolla, osuessaan hajoaa isolle alalle kohteen pintaa

Mutta suosikkini on ollut silti tuo vanha kunnon loharinhenkäys.
Hilpeitä ihmissoihtuja vipeltämässä pitkin pohjois-savon lumisia maisemia. Hämmentävää, karmivaa ja hupaisaa, toisin sanoen - ammuttuani katselin näitä velikultia kuin pikkulapsi ilotulitusta.


Ainiin, aivan; Saatiin tieto; Ruotsin kalifaatit huoltavat Iisalmen Autonomista Kalifaattia jään yli ja kalajoelta valtatie 27:ää pitkin, eli suoraan tuosta impivaaran joutomaan yli.




   Pistettihin sitten tiesulku Kiuruvedentien sillalle Pyhäjärven itärannalle. Odottelua kesti muutama tunti ja saapuihan sieltä joku. Meinasi tappeluksi mennä kun ensimmäinen vuohennussijain rekkakolonna yritti yli, lumilingot kärjessään. Koitimme kovin virallisesti vakuuttaa että olemme rauhanturvaajia, vaikka meillä ei mitään vedenpitäviä perusteluja tai dokumentteja ollutkaan läsnäolollemme.. Katselivat toisiaan kysyvästi ja varmaankin tuumailivat Impivaaralaisten vihdoin järjestäytyneen uudestaan sisällis- ja natosodan ja sun muiden jihadien tuhkasta.
  Heitin lopuksi johtajan näköistä kamelikuskia rintaan haulikkoni patruunalla. Sanoin että kymmenen minuutin kuluttua nuo lentävät hieman suuremmalla nopeudella, että kannattaisiko kääntää scaniat takaisin länttä kohti.
   Ajoivat vailla saattajia olevat rekkansa pois melko nöyrästi, oli sen verran rautaa vastassa. Suurella todennäköisyydellä tulevat takaisin miliisiensä kera kostoretkelle.

Siitäppä vaan, järjestän pienen väijytyksen lännemmäs ja motitan koko roskan kun tulevat takaisin. Sehän tässä oli tarkoituskin kai.
  Ei minulla oikeasti ollut aavistustakaan mitä tällaisesta seuraisi ja ketä on vastassa. Mutta pakkohan se on jostain aloittaa tunnustelemaan?






♥♥♥:lla, Feyris




ps. Löysin lisää sata vuotta vanhoja toimivia muistitikkuja, ja niiltä aiheeseen sopivaa sotaisaa muinaisrokkia, ilmeisestikin jostain 1900-luvun puolestavälistä?




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti